Kun Googlesta haetaan jotakin, netistä löytyy tuhansia, usein jopa miljoonia sivuja, jotka liittyvät kävijän hakemaan hakusanaan. Koska Googlen yhdelle hakutulossivulle mahtuu vain 10 linkkiä sivustoille + mainokset, Google ei oleta, että hakukoneen kävijä kahlaisi läpi useita hakutulossivuja. Tämän vuoksi sen täytyy järjestellä hakutulokset paremmuusjärjestykseen.
Paremmuuden arvioimisessa Google luottaa algoritmiinsa, joka arvioi sivujen paremmuuden. Googlen hakutuloksissa algoritmi hyödyntää noin paria sataa eri muuttujaa arvioidessaan yksittäistä verkkosivua. Muuttuja voi olla esimerkiksi sivun latautumisen nopeus millisekunneissa tai vaikkapa onko sivustolla käytössä HTTPS-salaus. Myös hakutermin käyttäminen sivun otsikossa voi olla yksi muuttuja.
Kuinka Google oppii?
Verkkosivut muuttuvat koko ajan ja toisaalta sivustojen ylläpitäjät ovat pyrkineet vaikuttamaan oman sivustonsa sijoitukseen hakukoneoptimoinnin keinoin. Googlen käyttäjät kuitenkin haluavat ennen kaikkea heille hyödyllisintä sisältöä eivätkä eniten optimoitua. Tämän takia Google käyttää nykyään myös tekoälyä algoritminsa osana. Esimerkiksi niin sanottu RankBrain-teknologia pyrkii löytämään tuntemattomille sanoille synonyymeja tai muuten näille sanoille läheisiä sanoja. On myös hyvin oletettavaa, että Google käyttää tekoälyä myös joissakin muissa algoritmin osissa, vaikka ei sitä olekaan virallisesti ilmoittanut.
Algoritmi saa oppinsa (ainakin) kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on käyttää erityisiä sisällön arvioijia, jotka käyvät läpi sivuja ja pisteyttävät niitä tiettyjen kriteerien mukaan. Toinen tapa on seurata mitä linkkejä kävijät klikkaavat hakutuloksista ja kävijöiden viihtymistä sivulla. Kun kävijä on klikannut linkkiä hakutuloksista, Google ottaa kellonajan muistiin. Kun kävijä palaa sivulta takaisin Googlen hakutulossivulle, Google laskee sivulla vietetyn ajan. Jos kävijä palasi hyvin nopeasti takaisin, voidaan olettaa, että tämä ei pitänyt sivusta.
Yksi tapa yhdistää Googlen kaksisataa eri muuttujan arvoa voisi olla tehdä neuroverkko, joka pyrkii oppimaan yhteyden eri muuttujien ja ihmisten tekemien arvioiden välillä. Koska Google ei paljasta algoritmiaan, tämä voi olla tehty käytännössä jollain toisellakin tavalla. Joka tapauksessa Googlen tarvitsee yhdistää eri mittarien tiedot vertailtaviksi numeroiksi. Neuroverkot toimivat samalla periaatteella kuin aivot ja niihin voi muodostua odottamattomia yhteyksiä automaattisesti. Näiden piiloyhteyksien vuoksi yksittäinen muuttujan arvo ei enää olekaan välttämättä aina ehdottoman positiivinen tai negatiivinen seikka, vaan lopputulokseen voi vaikuttaa kaikki muuttujat yhdessä. Esimerkiksi jonkin tyyppisillä sivuilla HTTPS-salaus on todella hyvä asia (vaikkapa pankkien sivut) ja toisilla sivuilla siitä voi olla jopa pientä haittaa (esimerkiksi paljon multimediaa sisältävät mainoskampanjasivustot). Joillakin sivuilla paljon kuvia on hyvä asia ja toisentyyppisillä sivuilla taas ei. Tämän takia ei kannata uskoa, jos joku väittää tuntevansa Googlen algoritmin. Olemme hyvin luultavasti tilanteessa, jossa Googlen insinööritkään eivät osaisi itse ennustaa täysin algoritminsa lopputuloksia, vaan he tuntevatkin pelkästään algoritmin toimintaperiaatteen.
Tämän takia ei kannata uskoa, jos joku väittää tuntevansa Googlen algoritmin. Olemme hyvin luultavasti tilanteessa, jossa Googlen insinööritkään eivät osaisi itse ennustaa täysin algoritminsa lopputuloksia, vaan he tuntevatkin pelkästään algoritmin toimintaperiaatteen.
Miten toimia?
Tiedetään siis kaksi asiaa: ensinnäkin Googlen algoritmin tarkkaa toimintaperiaatetta on mahdotonta nykyaikana tarkasti tuntea tai ennustaa. Toisaalta taas tiedetään, että Google pyrkii palvelemaan kävijöitä mahdollisimman hyvin. Tärkeintä hakukoneoptimointia nykyään onkin pohtia ensiksi kävijäkokemusta. Teknisiä hakukoneoptimointiseikkoja ei ole kuitenkaan varaa unohtaa, koska kilpailu Googlen paraatipaikoista on kovaa.