Pandemian aina välillä hellittäessä maailmalla on herännyt uusi ilmiö: kuluttajien koronakostaminen. Tämä kosto on ennalta arvattavissa, ja se suhteutuu siihen, miten paljon yksilö on joutunut omasta mielestään elämässään viime vuosina joustamaan ja perumaan. Kostoksi se on suhteellisen vaaraton, sillä vaikka se saattaa aiheuttaa ylimääräistä rahanmenoa ja yltiösosiaalisuutta, sen vaikutus on usein sangen positiivinen yksilön ja sitä kautta yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Kuluttajakohtainen yksilöllinen koronakostaminen on myös yhteiskunnalle kokonaisvaikutukseltaan kevyempi reaktio kuin esimerkiksi päättäjiä vastaan valjastetut koronarajoituksia vastustavat mielenosoitukset.
Koronan kostomatkailussa otetaan takaisin kaikki se matkustaminen, mitä koronan aikana on menetetty, ja vielä vähän ekstraa päälle. Jos alun perin piti mennä Turkuun, nyt mennäänkin Wieniin, ja jos piti juhlia kotona perheen parissa, juhlitaankin isommin kylpylässä.
Koronan myötä heränneissä kosto-remonteissa käytetään rahaa asioihin, joihin aikaisemmin ei raaskittu. Siinä missä pari vuotta sitten mietittiin pitkään terassin rakentamista, koronakostaja asentaa nyt takapihalleen lämmitetyn grillikatoksen ja porealtaan. Kun pitää tehdä keittiöremontti, tehdään kostoksi myös sauna-, parveke- ja kylpyhuoneremontti.
Koronakostaja klikkailee ostoskoriin yhä kalliimpia tuotteita
Digitaalisessa maailmassa koronakostaminen onnistuu helpoiten. Kotona vietetty aika näkyy nopeasti sellaisten tuotteiden ostamisena, mitä auki olevassa maailmassa ei tulisi mieleenkään ostaa. Näennäinen helppous ja palautusmahdollisuus saa digitaalisen kuluttajan klikkailemaan ostoskoriinsa asioita, joita ei kuitenkaan edes pieleen mennessä aina jaksa palauttaa.
Verkossa tehdyissä kosto-ostoksissa tuote vaihdetaan parhaaseen mahdolliseen alan tuotteeseen ja kulutetaan selvästi enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Digiostaminen tekee kostamisesta myös vaarallista – yhden ostoksen jälkeen tulee vielä parempia kohteita mieleen. Ja koska ostoksien saapumisessa on viive, on kynnys matalampi klikkailla lisää.
Tyypillistä koronakostamiselle on, että ostajan katumusta on vähemmän: pandemian aikaiset uhraukset nähdään eräänlaisena puutostilana, jota nyt hieman kompensoidaan tekemällä vähän yli aikaisempien suunnitelmien. Koston ilosta tekee entistä vahvemman se tieto, että uudet pandemian aallot saattavat sulkea mahdollisuuden nauttia elämästä jälleen milloin tahansa.
Asiakkaan turhautuminen saattaa johtaa kostoon
Kosto ilmiönä on tuttu myös palveluiden ja softan puolella. Siinä missä käyttäjä tai asiakas joutuu jatkuvasti joustamaan jossain kohdin yli omien odotustensa ja yleisten alan standardien, alkaa syntyä hedelmällistä kostopohjaa. Aina tämä joustaminen ei ole tuotteen tai palvelun suunnittelijan vika: usein esimerkiksi asiakkaan yhteensopivuudet ja järjestelmien keskustelemattomuus vaikeuttavat hienojenkin ideoiden sujuvaa hyödyntämistä. Aina tämä jousto ei myöskään tule edes suunnittelijoiden tietoon: yhteensopivuudet ja kokemukset ovat usein kontekstiriippuvaisia. Ulospäin kostopohjan muodostuminen näkyy lähinnä ärsyyntymisenä. Jos sitä ei oteta puheeksi, saattaa syntyä sivullisia uhreja ja pahimmillaan asiakassuhteen katkeaminen.
Koronakostolla ja asiakkaan tyytymättömyydellä on molemmilla se hyvä puoli, että kun ne tiedostetaan ja otetaan puheeksi, niitä voi hallita. Tavoitteena on aina pidemmällä tähtäimellä balanssi, jossa uhraukset ja saadut edut ovat yksilön mielestä tasapainossa. Tasapainoisessa tilassa myös yksilö huomaa itse selvemmin kostopohjan syntymisen – ja oikeastaan paras valvonta niin koronakostossa kuin turhautuvassa asiakkuudessa on se vaikea, mutta arvokas, laiminlyöty ja digikulttuurin jalkoihin jäänyt itsehillintä.
Hillittyä uutta vuotta siis teille, koronakostajat ja kuluttajat.